Valinnanvapaus terveydenhuollossa, onko sitä?

Terveydenhuoltolaissa säädetään kiireettömän hoidon hoitopaikan valinnasta. Potilaalla on ollut mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista jo vuodesta 2014. Voisi luulla, että laki mahdollistaisi sen, että esim. lonkkaproteesijonossa oleva henkilö voisi määritellä hoitopaikakseen erikoissairaanhoitoa tarjoavan yksikön, riippuen siitä, missä hänen voisi olettaa pääsevän nopeammin hoitoon tai, missä hoitotulokset ovat parhaimmat. Voisi luulla myös, että valinnanvapaus tarkoittaisi sitä, että jos olet tyytymätön hoitoosi tai kohteluusi, voisit valita toisen hoitopaikan. Mutta näinhän ei tietenkään ole ja niinpä terveydenhuollon valinnanvapaus on sanoja paperilla, mutta potilaan tai asiakkaan edusta ei ole tietoakaan.

Niin, valinnanvapaus tarkoittaa terveydenhuollossa sitä, että voit valita hoitopaikkasi Suomessa, mutta... Sinun on tehtävä päätös yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa. Lääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen toiseen hoitopaikkaan, jos hän on sitä mieltä, että vaiva tulee hoidettua yhtä hyvin tuossa toisessa hoitopaikassa.  Tai hän uskaltaa ajatella, että joku muu hoitaa vaivan paremmin kuin hän itse ja jos olet tästä lääkärin kanssa keskustellut. Lääkärin tulisi ymmärtää, minkälaiset jonot on toisen paikkakunnan tarjoamaan hoitoon ja, miten vaiva tulee siellä hoidettua. Jos olet tyytymätön saamaasi hoitoon tai kohteluusi ja haluat vaihtaa hoitopaikkaa, niin sehän ei tietenkään ole mahdollista edes lain nojalla.  Tämä johtuu siitä, että hoitovastuu siirtyy vain lähetteeseen kirjatun hoidontarpeen osalta ja jos hoitosi on jo aloitettu jossain, niin sitä ei voi siirtää muualle. Jotta voisit kohtelun perusteella (esim. tiedon saamisen puutteen, viiveiden tai lupausten rikkomisen takia) saada siirron muualle hoitoon, lääkärisi tulisi myöntää huono kohtelusi. Mutta koska hoito on jo aloitettu, ei muutosta voi enää tämän vaivan osalta tehdä.Tietenkin saat valita myös yksityisen palveluntarjoajan mutta omalla kustannuksellasi. Onko se valinnanvapautta? Ja tietenkään Kela ei korvaa matkakustanuksia muuta kuin lähimpään hoitopaikkaan. 

Valinnanvapauslaki on siis tullut voimaan vuonna 2014. Äkkiseltään voisi kuvitella, että lain voimaantulon myötä, sairaanhoitopiirit olisivat alkaneet rakentaa voimallisesti mittareita, joilla ne voisivat mainostaa omia palvelujaan ja  niiden laatua. Voisi ajatella, että olisi tarjolla selkeää vertailutietoa, julkista laatutietoa, ja olisi kiinnitetty huomiota potilaan hoitoonpääsyyn, kohteluun, infektiolukuihin ja arvosteluihin. Valitettavasti julkista terveydenhuoltoa ei pakoteta muuttumaan, vaan terveydenhuolto voidaan järjestää rimaa hipoen ja hoitotakuun rajoja paukutellen. Koska julkisessa erikoissairaanhoidossa toimivilla ei ole tulosvastuuta, eikä tarvetta kilpailla potilaista, niin ei ole myöskään tarvetta muuttaa rakenteita tai luoda potilaalle tärkeitä mittareita. Potilaslähetteitä tulee joka tapauksessa jatkuvana virtana ja jos potilaat eivät hakeudu muualle hoidettavaksi, palveluja järjestävän tahon ei ole tarve järjestää toimintojaan uudestaan. Ja nyt en edes puhu isoista muutoksista. Nyt puhun siitä, että jos lääkäri lupaa soittaa tänään, hän soittaa tänään. Jos sairaalaperäiset infektiot ovat kaikkien tiedossa, niille voitaisiin tehdäkin jotain. Nyt se on osastojen oman mielenkiinnon varassa, ollaanko kiinnostuneita infektioiden määrästä ja jos ollaan niin, mitä niille tehdään. 

Isoja muutoksia on sitten ajattelutavan muutos. Ihmettelen usein, onko terveydenhuoltojärjestelmä alkanut palvelemaan enemmän itseään kuin potilasta ja keksitäänkö yhä uusia järjestelmää ylläpitäviä mekanismeja, josta esimerkkinä jälleen uusi hallintoporras uudessa sote-mallissa. Miten nämä järjestelmät eivät onnistu tavoittamaan potilasta ja hänen tarpeitaan? On valitettavaa, että todellinen potilaan hyöty valinnanvapauslaista on jäänyt torsoksi. Mielenkiintoista olisi tietää, paljonko lääkärit tarjoavat pyyteettä toista sairaalaa hoitamaan potilasta vaivoissa, joita hoidetaan ympäri Suomea. Keskittäminen onkin sitten toinen juttu. Keskittämistä perustellaan sillä, että pieniin potilasryhmiin riittää osaaminen. Ja sehän on kertakaikkiaan hyvä perustelu. Toinen asia on, riittääkö resurssit siihen, että keskitetään erikoissairaanhoitoa maksimaalisesti, mutta mitään palveluja ei samaan aikaan hajauteta. Jonot ovat pitkät ja työntekijät väsyneitä. Kysymys kuuluu, hoidammeko terveydenhuollossa potilasta parhaalla mahdollisella tavalla, hoidammeko potilasjonoja vai hoidammeko oman sairaanhoitopiirimme etuja? Vai onko lopultakin kyseessä palveluntarjoajan eli sairalaalan tai lääkärin, ylilääkärin tms. ego, kunnia ja meriitti?  Mitenkään emme voi vapaasti valita julkisessa terveydenhuollossa hyvää ja asiantuntevaa kohtelua, nopeaa hoitoonpääsyä ja julkisiin vertailutietoihin perustuvaa hoitoympäristöä siten, että tämä valinta olisi jollakin tavalla omassa harkinnassamme. Mikä oli siis valinnanvapauslain merkitys ja kannattiko siihen uhrata lainsäätäjien aikaa siinä mittakaavassa kun sitä julkisuudessa ruodittiin aikoinaan?