Tekstit

Valinnanvapaus terveydenhuollossa, onko sitä?

Terveydenhuoltolaissa säädetään kiireettömän hoidon hoitopaikan valinnasta. Potilaalla on ollut mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista jo vuodesta 2014. Voisi luulla, että laki mahdollistaisi sen, että esim. lonkkaproteesijonossa oleva henkilö voisi määritellä hoitopaikakseen erikoissairaanhoitoa tarjoavan yksikön, riippuen siitä, missä hänen voisi olettaa pääsevän nopeammin hoitoon tai, missä hoitotulokset ovat parhaimmat. Voisi luulla myös, että valinnanvapaus tarkoittaisi sitä, että jos olet tyytymätön hoitoosi tai kohteluusi, voisit valita toisen hoitopaikan. Mutta näinhän ei tietenkään ole ja niinpä terveydenhuollon valinnanvapaus on sanoja paperilla, mutta potilaan tai asiakkaan edusta ei ole tietoakaan. Niin, valinnanvapaus tarkoittaa terveydenhuollossa sitä, että voit valita hoitopaikkasi Suomessa, mutta... Sinun on tehtävä päätös yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa. Lääkäri kirjoittaa sinulle

Vanhuspalvelulain seuraukset

 Eilisen päivän Helsingin Sanomissa (23.1.2021) oli artikkeli lokakuussa 2020 voimaan tulleesta vanhuspalvelulain muutoksesta, jossa määriteltiin vähimmäishoitajamitoitus yhtä hoidettavaa vanhusta kohden. Laissa siis määriteltiin, että tällä hetkellä tulee olla 0,55 hoitajaa yhtä vanhusta kohden ja huhtikuussa vuonna 2023 kaikissa hoivakodeissa, jotka tuotta ympärivuorokautista palvelua, hoitajia tulee olla 0,7 hoitajaa yhtä vanhusta kohden. Laista riideltiin 2019-2020 näyttävästi, mutta kuinka ollakaan päätöksiä tehdessä keskityttiin hoito- tai hoivatyön kannalta epäoleelliseen asiaan, hoitajamitoitukseen. Jo tuolloin kun tuota lakia säädettiin, olin sitä mieltä, että vanhusten hoito ei parane määrittämällä lakiin laskennallinen mitoitus hoitajan työpanokselle vanhusta kohden. Mitä hyötyä vanhukselle on, onko häntä hoitamassa 0,55 tai o,7 hoitajaa tai vaikkapa yksi kokonainen hoitaja, jos hoidon laatua ei ole määritelty tai sitä ei seurata. Vanhuspalvelulaki (28.12.2012/980, 6§) sanoo

Terveydenhuollon ympäristökuormittavuus

Ihmisten hoitaminen on terveydenhuollossa on sen ydintehtävä. Mutta millä hinnalla? Tällä kertaa en puhu taloudellisuudesta, vaikka se minua kovasti kiinnostaakin. Tällä kertaa puhun ekologisuudesta. Terveydenhuolto ja siihen liittyvä aseptiikka (puhtaus) toteutuvat kertakäyttöisyydellä sekä lyhyen aikavälin tuotteilla. Ihmisen toiminta toisen ihmisen hoitamiseksi toteutuu ympäristöä kuormittavilla tavoilla, eikä siihen ole toistaiseksi kovinkaan paljoa kiinnitetty huomiota. Toisaalta tiedon lisääntyessä opitaan uutta ja kehitytään. Terveydenhuolto on edelleen melkoisen suojattua. Sairauden hoitaminen ohittaa kaikki muut näkökohdat siten, että on perusteltua kuluttaa luonnonvaroja ilman, että huomioitaisiin muut näkökohdat. Olemme asenteissa edistyneet, mutta emme läheskään riittävän nopeasti.  Muovin määrä valtavaa Terveydenhuollossa suuri osa tuotteista ovat kertakäyttöisiä. On kertakäyttöisiä instrumentteja ja sähkölaitteita, jotka heitetään roskikseen yhden käyttökerran jälkeen. Ne

Tasa-arvo terveydenhuollossa

Tasa-arvo Tämän aamun lehdissä oli montakin teemaa terveydenhuollon ilmiöistä, jotka kukin ansaitsevat oman kirjoituksena. Palaan näihin asioihin varmasti vielä myöhemmissäkin postauksissani. Aloitan kuitenkin tasa-arvosta. Sanan laajassa käsityksessä puhutaan sukupuolen, sananvapauden, yhdenvertaisen kohtelun ja uskonnonvapauden tapaisista suurista arvoista. Tässä kirjoituksessa tarkastelen kuitenkin HUS:n toimitusjohtajan, Juha Tuomisen, mainitsemaa koronakorvauksen tasa-arvoa. Juha Tuominen toteaa Helsingin Sanomissa (20.12.2020), että koronakorvausten maksamisen  ongelma on, että ei voida vetää rajaa siihen, että kenelle koronakorvauksia pitäisi maksaa. Hänen mielestään rajanvetoa ei pysty tekemään logistiikan, tietohallinnon ja koronapotilaita hoitavien sairaanhoitajien välillä, koska myös logistiikka on tehnyt paljon töitä saadakseen hankittua suojavarusteita.  En ole koskaan kuullut suuren yrityksen toimitusjohtajan pohtivan bonusten jakamisen perusteita eri ammattiryhmien välil

Syvenevä koronakriisi vai onko kyseessä terveydenhuollon kriisi

Koronan vaikutuksia terveydenhuoltoon Korona lisää jälleen painetta terveydenhuollossa. Ymmärrettävästi, terveydenhuollon on varauduttava potilaiden nopeaan lisääntymiseen vuodeosastoilla ja teho-osastoilla. Käytännössä se tarkoittaa, että joudutaan jatkuvasti miettimään, kuinka paljon jätetään pelivaraa vuodepaikoissa ja teho-osaston tehokkaassa käytössä. Toisin sanoen, jos hoidetaan mahdollisimman paljon kaikkia hoitoa tarvitsevia potilaita, vapaita vuodepaikkoja on vähemmän ja henkilökunta on mitoitettu näiden potilaiden hoitoon. Leikkaamme siis leikkausosastolla mahdollisimman paljon leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita, joiden jatkohoito tapahtuu vuodeosastoilla tai teho-osastoilla. Jos jätetään pelivaraa, tyhjiä vuodepaikkoja, mahdollista nopeaa hoidon tarpeen kasvua varten, leikkausosaston toimintaa on ajettava alas. Leikkauksia ei voi suorittaa, jos ei ole jatkohoitopaikkoja. Potilaita ei voida leikata määrätyssä ajassa ja se kerryttää hoitovelkaa. Potilaiden sairaudet paheneva

Nuorissa on tulevaisuus

Poikkeusaikoja  Elämme sotien jälkeisen ajan poikkeuksellisinta aikaa. Kasvoin itse lapsesta teiniksi 1980-luvulla, jolloin ydinkatastrofin uhka oli suurin uhka. Meidän 1970-luvulla syntyneiden lapsuuteen kuuluivat myös isovanhemmat, joiden mieli oli järkkynyt sodassa. Jutut kyllästyttivät eikä lapsena voinut ymmärtää, miksi ne jaksoivat jauhaa samasta asiasta uudestaan ja uudestaan.  Vasta, kun oli riittävän vanha ymmärtämään nälkää, kylmyyttä, pelkoa ja kuolemaa, alkoivat isovanhempien jutut olla muutakin, kuin loputtomalta tuntuvia muisteloita. 1990-luvun lapsia leimaavat lama ja työttömyys. 2000-luvun lapsilla ei ole kovin konkreettisia uhkia ollutkaan, kuten ei myöskään 2010-luvun lapsilla. Mutta entä lapset ja nuoret nyt? He elävät aikaa, jolloin meitä ihmiskuntana uhkaavat pandemia ja etenkin ilmastonmuutos. Nämä vajaat parikymppiset ihmiset ovat kasvaneet vauraaseen ja hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Samalla olemme kuitenkin vieraantuneet monesta tärkeästä ilmiöstä, kuten yhteisvas

Kohtaamisia terveydenhuollossa

Kävelet sisään sairaalan päivystykseen. Et olisi varmastikaan kävellyt ovesta sisään, ellei olosi olisi niin huono, että sinun on pakko hakea apua. Tunnet olosi sairaaksi ja haavoittuvaksi. Otat vuoronumeron ilmoittautumiseen ja jäät odottamaan vuoroasi. Vuorosi tulee ja lähestyt ilmoittautumistiskiä. Havaitset unohtaneesi kela-korttisi kotiin. Sihteeri/sairaanhoitaja tiskillä pudistelee päätään ja tuhahtaa. Tunnet olosi entistä huonommaksi. Vastaanottava henkilö kyseenalaistaa, oliko sinun juuri nyt välttämätöntä tulla hakemaan hoitoa. Etkö olisi voinut odottaa huomiseen ja varata aikaa työterveyshuoltoon. Selittelet, miten sinulla on huono olo ja, miten sinua pelottaa, että tilanne voisi mennä huonommaksi. Henkilö tiskin takana ei vastaa vaan toteaa, että lääkärille on pitkä jono ja voit mennä odotusaulaan istumaan.  Tuntuuko tutulta? Kohtaaminen kesti alle viisi minuuttia, mutta olosi muuttui huonosta itkuiseksi. Miten valitettavan usein näin käykään. Eikä pelkästään ilmoittautumise