Syvenevä koronakriisi vai onko kyseessä terveydenhuollon kriisi

Koronan vaikutuksia terveydenhuoltoon

Korona lisää jälleen painetta terveydenhuollossa. Ymmärrettävästi, terveydenhuollon on varauduttava potilaiden nopeaan lisääntymiseen vuodeosastoilla ja teho-osastoilla. Käytännössä se tarkoittaa, että joudutaan jatkuvasti miettimään, kuinka paljon jätetään pelivaraa vuodepaikoissa ja teho-osaston tehokkaassa käytössä. Toisin sanoen, jos hoidetaan mahdollisimman paljon kaikkia hoitoa tarvitsevia potilaita, vapaita vuodepaikkoja on vähemmän ja henkilökunta on mitoitettu näiden potilaiden hoitoon. Leikkaamme siis leikkausosastolla mahdollisimman paljon leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita, joiden jatkohoito tapahtuu vuodeosastoilla tai teho-osastoilla. Jos jätetään pelivaraa, tyhjiä vuodepaikkoja, mahdollista nopeaa hoidon tarpeen kasvua varten, leikkausosaston toimintaa on ajettava alas. Leikkauksia ei voi suorittaa, jos ei ole jatkohoitopaikkoja. Potilaita ei voida leikata määrätyssä ajassa ja se kerryttää hoitovelkaa. Potilaiden sairaudet pahenevat (esim. syöpäpotilaat, sydänpotilaat), kun heidän leikkaushoitonsa viivästyy ja uusia potilaita tulee jonoon. Optimaalista tilannetta on mahdotonta saavuttaa, koska koronan tuottamaa potilasmäärän kasvua on niin vaikea ennakoida. Puhumattakaan hoitohenkilökunnan oikeasta mitoituksesta. 

Hoitohenkilökunnan tilanne

Koronakriisi vaikuttaa hoitohenkilökunnan mitoitukseen siten, että kolmivuorotyötä tekevien työvuorot, jotka suunnitellaan kolmeksi viikoksi kerrallaan, vahvistetaan viikkoa ennen uuden työvuorolistan alkua. Heidän lomansa vahvistetaan vain kaksi viikkoa ennen loman alkua. Henkilökunnalle tilanne on varsin epämukava. Kolmivuorotyö vaikuttaa perheiden elämään oleellisesti. On iso ero perheen työnjaossa, jos isällä/äidillä on useita yö- tai iltavuoroja peräkkäin. Työvuorot vaikuttavat myös puolisoiden elämään, sekä lasten arkeen. Mikäli koronapotilaat lisääntyvät oleellisesti teho-osastoilla, voidaan henkilökuntaa siirrellä lyhyellä varoitusajalla esim. leikkausosastolta teho-osastolle. Työ on kuitenkin hyvin erilaista näiden kahden osaston välillä, vaikka joitakin yhtäläisyyksiäkin on. Eristyssuojat, joissa hoitajat hoitavat koronapotilaita, ovat muovipinnoitettuja, eivätkä ne hengitä lainkaan. Kuvittele itse tekeväsi fyysistä työtä muovipussiin pukeutuneena. 

Ratkaisuja, onko niitä?

Ei siis ole ihme, että hoitohenkilökunta vetoaa ihmisten vastuulliseen käyttäytymiseen. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että hoitohenkilökunnan ahdinko on ammatinvalintakysymys. Sitähän se tietysti onkin, mutta emmekö me kaikki toivoisi, että vakavan sairauden iskiessä, meitä hoitaisi motivoitunut ja hyvät voimavarat omaava henkilökunta. On ymmärrettävää, että Finlandia-talon kiitosvalaistus, ei hoitajia paljonkaan lämmitä. Kysymys on ammatin arvostuksesta. Kukaan ei varmasti kiistä ammatin arvostusta. Mutta, miten se tulisi osoittaa? Kysymys on kovin monitahoinen. Pelkästään HUS:ssa työskentelee yli 14 000 hoitajaa. Kuka määrittelee, kenelle kiitos kuuluu? Arvostammeko vain koronapotilaita hoitavia vai kaikkia hoitajia, riippumatta sairauden laadusta? Jos kaikille näille noin 14 000 hoitajalle annettaisiin 100 euron palkankorotus, se maksaisi työnantajakuluineen verovaroin tuotetulle julkiselle taloudelle n. 1 736 000€. Tämä siis vain, jos kyse olisi  HUS:n hoitajista, mikä ei tietenkään näin ole, koronan levittyä koko Suomeen. Pakko on kuitenkin myöntää, että Suomessa ei kovin hyvin osata johdon laskeutumista norsunluutornista tavallisten työntekijöiden ajatuksia kuuntelemaan. Voisiko auttaa, että henkilökunta kokisi tulleensa kuulluksi?

Palaan takaisin kirjoitukseni alkuun. Korona aiheuttaa pitkäkestoisen kriisin terveydenhuoltoon. Se vaikuttaa hoitojonoihin, sairastavuuteen, potilaiden liian myöhäiseen hoitoon hakeutumiseen, mutta myös vaikeutuvaan hoitoon pääsyyn. Hoitajien kokema arvostuksen puute aiheuttaa mielipahaa, väsymistä, jopa alanvaihtoa. Samaan aikaan terveydenhuollon rattaiden tulisi pyöriä yhä kovemmin, jotta potilaat tulisi hoidetuksi ajallaan. Yhtälö on yhtä aikaa pelottava ja epäedullinen. Koko terveydenhuollon prosessit tarvisisivat uudelleen arviointia ja tehokasta uusien prosessien toimeenpanoa. Syvenevä kriisi tulee koronan jälkimainingeissa tuottamaan vielä pitkään hankalia päätöksiä, jopa sitä Suomessa pelättyä prioriteettikeskustelua.