Yhteiskunnasta ja ympäristöstä

Koronan vaikutuksia terveydenhuoltoon Korona lisää jälleen painetta terveydenhuollossa. Ymmärrettävästi, terveydenhuollon on varauduttava potilaiden nopeaan lisääntymiseen vuodeosastoilla ja teho-osastoilla. Käytännössä se tarkoittaa, että joudutaan jatkuvasti miettimään, kuinka paljon jätetään pelivaraa vuodepaikoissa ja teho-osaston tehokkaassa käytössä. Toisin sanoen, jos hoidetaan mahdollisimman paljon kaikkia hoitoa tarvitsevia potilaita, vapaita vuodepaikkoja on vähemmän ja henkilökunta on mitoitettu näiden potilaiden hoitoon. Leikkaamme siis leikkausosastolla mahdollisimman paljon leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita, joiden jatkohoito tapahtuu vuodeosastoilla tai teho-osastoilla. Jos jätetään pelivaraa, tyhjiä vuodepaikkoja, mahdollista nopeaa hoidon tarpeen kasvua varten, leikkausosaston toimintaa on ajettava alas. Leikkauksia ei voi suorittaa, jos ei ole jatkohoitopaikkoja. Potilaita ei voida leikata määrätyssä ajassa ja se kerryttää hoitovelkaa. Potilaiden sairaudet paheneva

Poikkeusaikoja  Elämme sotien jälkeisen ajan poikkeuksellisinta aikaa. Kasvoin itse lapsesta teiniksi 1980-luvulla, jolloin ydinkatastrofin uhka oli suurin uhka. Meidän 1970-luvulla syntyneiden lapsuuteen kuuluivat myös isovanhemmat, joiden mieli oli järkkynyt sodassa. Jutut kyllästyttivät eikä lapsena voinut ymmärtää, miksi ne jaksoivat jauhaa samasta asiasta uudestaan ja uudestaan.  Vasta, kun oli riittävän vanha ymmärtämään nälkää, kylmyyttä, pelkoa ja kuolemaa, alkoivat isovanhempien jutut olla muutakin, kuin loputtomalta tuntuvia muisteloita. 1990-luvun lapsia leimaavat lama ja työttömyys. 2000-luvun lapsilla ei ole kovin konkreettisia uhkia ollutkaan, kuten ei myöskään 2010-luvun lapsilla. Mutta entä lapset ja nuoret nyt? He elävät aikaa, jolloin meitä ihmiskuntana uhkaavat pandemia ja etenkin ilmastonmuutos. Nämä vajaat parikymppiset ihmiset ovat kasvaneet vauraaseen ja hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Samalla olemme kuitenkin vieraantuneet monesta tärkeästä ilmiöstä, kuten yhteisvas

Kävelet sisään sairaalan päivystykseen. Et olisi varmastikaan kävellyt ovesta sisään, ellei olosi olisi niin huono, että sinun on pakko hakea apua. Tunnet olosi sairaaksi ja haavoittuvaksi. Otat vuoronumeron ilmoittautumiseen ja jäät odottamaan vuoroasi. Vuorosi tulee ja lähestyt ilmoittautumistiskiä. Havaitset unohtaneesi kela-korttisi kotiin. Sihteeri/sairaanhoitaja tiskillä pudistelee päätään ja tuhahtaa. Tunnet olosi entistä huonommaksi. Vastaanottava henkilö kyseenalaistaa, oliko sinun juuri nyt välttämätöntä tulla hakemaan hoitoa. Etkö olisi voinut odottaa huomiseen ja varata aikaa työterveyshuoltoon. Selittelet, miten sinulla on huono olo ja, miten sinua pelottaa, että tilanne voisi mennä huonommaksi. Henkilö tiskin takana ei vastaa vaan toteaa, että lääkärille on pitkä jono ja voit mennä odotusaulaan istumaan.  Tuntuuko tutulta? Kohtaaminen kesti alle viisi minuuttia, mutta olosi muuttui huonosta itkuiseksi. Miten valitettavan usein näin käykään. Eikä pelkästään ilmoittautumise