Tasa-arvo terveydenhuollossa

Tasa-arvo

Tämän aamun lehdissä oli montakin teemaa terveydenhuollon ilmiöistä, jotka kukin ansaitsevat oman kirjoituksena. Palaan näihin asioihin varmasti vielä myöhemmissäkin postauksissani. Aloitan kuitenkin tasa-arvosta. Sanan laajassa käsityksessä puhutaan sukupuolen, sananvapauden, yhdenvertaisen kohtelun ja uskonnonvapauden tapaisista suurista arvoista. Tässä kirjoituksessa tarkastelen kuitenkin HUS:n toimitusjohtajan, Juha Tuomisen, mainitsemaa koronakorvauksen tasa-arvoa. Juha Tuominen toteaa Helsingin Sanomissa (20.12.2020), että koronakorvausten maksamisen  ongelma on, että ei voida vetää rajaa siihen, että kenelle koronakorvauksia pitäisi maksaa. Hänen mielestään rajanvetoa ei pysty tekemään logistiikan, tietohallinnon ja koronapotilaita hoitavien sairaanhoitajien välillä, koska myös logistiikka on tehnyt paljon töitä saadakseen hankittua suojavarusteita. 

En ole koskaan kuullut suuren yrityksen toimitusjohtajan pohtivan bonusten jakamisen perusteita eri ammattiryhmien välillä. Oletteko kuulleet, että esim. Kone olisi jakanut bonuksia henkilökunnalle siten, että siellä mietittäisiin, että kyllä tämä varastomies tai aulaemäntäkin nyt tarvitsisivat bonukset, kun ovat tätä tulosta olleet tavallaan tekemässä. Ja jos siihen olisi haluttu ryhtyä, olisi se Koneen hallituksen päätös, joka kantaa vastuu bonusjärjestelmästä. Nyt Juha Tuomisen ja koko HUS:n hallituksen olisi syytä pohtia, mistä tässä on kyse. Koska viime kädessä siitä heille maksetaan, vastuun ottamisesta. 

Kyse on edelleen (kuten edellisessä blogissanikin sanonut), hoitohenkilökunnan arvostuksesta. Ymmärrän, että valtion korona-avustuksista iso osa on suunnattu näytteenottokapasiteetin lisäämiseen ja jäljitykseen. Mutta, missä on arvostuksen osoitus siitä, että on ammattiryhmä, joka on 24/7 tehohoitoisen potilaan vierellä muovitettuihin vaatteisiin puettuna valmiina huolehtimaan tuon potilaan elintoimintojen ylläpitämisestä. Sanonpa nyt asian niinkuin se on. Elintoimintojen ylläpito tarkoittaa raadollisesti myös aikuisen ihmisen vaippojen vaihtamista, takapuolen pesemistä, pissakatetriin liitetyn pissapussin tyhjentämistä ja eritteiden laskemista, jotta suolisto ja munuaiset toimivat. Sen päälle tulee ne hienommat asiat, esim. hengityskoneen toiminnan seuraaminen, lääkityksestä ja nesteytyksestä huolehtiminen jne. Mutta se, mistä ei niin puhuta on se, että hoitotyön arkipäivä on täynnä tärkeää, mutta ei missään nimessä jännittävää työtä, jonka katsotaan kuuluvan ammattiin. 

Niinpä on ymmärrettävää, että hoitajia ärsyttää suunnattomasti, kun HUS yrittää hienovaraisen päämäärätietoisesti ajaa poikkeuslakia, joka mahdollistaa sairaanhoitajien määräämisen epämukaviin työvuoroihin tai siirtämään vuosilomiaan naurettavilla korvauksilla. Minun on kuitenkin hyvin vaikeaa ymmärtää, että näitä valtion koronatukia ei ole riittänyt lainkaan koronakorvauksiin hoitajille. Yksi ongelma on tietysti myös ammattiliitot, jotka jatkuvasti vaativat samapalkkaisuutta, jolloin ollaan ongelmissa tällaisissa poikkeusoloissa, kun lisäkorvausta tarvitsisivat erityisesti teho-osastot. Eli kiitos siis ammattiliitoille, kun kaikkien pitää saada samaa mannaa, olivatpa he nähneet koronapotilasta tai eivät. Sen tiedän kuitenkin varmaksi, että niin tärkeää työtä kuin logistiikkaihmiset tekevätkin, heidän lomiaan ei määrätä siirrettäväksi poikkeuslailla tai ilman. Tämä  HUS:n koronatukien maksamattomuus hoitajille alkaa saamaan naurettavia mittasuhteita. Toki kiva jos asiasta edelleen neuvotellaan. Toimitusjohtajan ulostulo Helsingin Sanomissa olisi kuitenkin syytä harkita tarkkaan, jos itse sattuisi myös tarvitsemaan joskus terveydenhuollon palveluita ja toivoo, että olisi joku hoitamassa. Juha Tuominen, neuvo sinulle: Ei noin!